Northern Viking Jewelry Karhun Käpälä hopeasormus

Karhu Läpikäymättömän metsän havupuut sekoittuvat märän kiven ja mullan tuoksuun. Pimeässä metsässä vaeltaa ihmisen hahmo. Kuu loimuaa tummansinisellä taivaalla iskien hopeisia valokiiloja unettavien saniaispuskien joukkoon. Hahmo pysähtyy. Viimeinen käpälänjälki. Hän on seurannut niitä koko illan aistien susien, kettujen ja musitkanvarpujen varjoissa vaanivien kyiden läsnäolon. Mutta nyt hän on perillä. Hän nostaa katseensa ja näkee edessään valtavan, maalauksin koristellun kiven. Kuun valossa kivellä näyttäisi olevan muinaisen karhun kasvot. Kivelle on uhrattu, sitä on samaan aikaan pelätty ja himoittu. Hahmo polvistuu. “En tiedä miksi minulle osoitettin maagiset jäljet varvikoiden keskellä, mutta jätin tupani lämmön ja laulusta iloitsevat ihmiset ja seurasin niitä. Nyt olen tässä. Tapahtukoon tahtosi mukaan”, hän sanoo. Samalla kiven pinnalla vilahtaa omituinen valo. Hahmo astuu rohkeasti lähemmäs. Riipus, hän ymmärtää. Se on hopeaa, ja sen keskellä on nelikyntisen hallitsijapedon sinetti, käpälänjälki. Hahmo nostaa korun kaulalleen. Hän tietää. Hänet on valittu kantamaan karhun väkeä.

Björn Barrträden i den ogenomträngliga skogen blandas med doften av våt sten och jord. En människofigur vandrar i den mörka skogen. Månen lyser på den mörkblå himlen och slår silverklyftor av ljus bland de sömniga ormbunksbuskarna. Karaktären stannar. Det sista fotavtrycket. Han har följt dem hela kvällen och känt närvaron av vargar, rävar och cygnets som lurar i sångfåglarnas skuggor. Men nu är han där. Han tittar upp och ser en enorm sten framför sig, dekorerad med målningar. I månskenet verkar stenen ha ansiktet av en gammal björn. Man har offrat stenen, den har fruktats och eftertraktats på samma gång. Figuren knäböjer. "Jag vet inte varför jag visades de magiska spåren mitt i buskarna, men jag lämnade värmen i mitt rum och människorna som jublade över sången och följde dem. Nu är jag här. Låt det ske enligt din vilja, säger han. Samtidigt blinkar ett konstigt ljus på stenens yta. Figuren går djärvt närmare. Ett hänge, förstår han. Det är silver, och i mitten finns sigillen på det fyrklädda kungadjuret, tassavtrycket. Karaktären lyfter smyckena runt halsen. Han vet. Han har blivit utvald att bära björnens folk.