Uskonpuhdistuksen sankareita

Kristinusko rantautui Suomeen kahdesta suunnasta, läntisen eli roomalaiskatolisen kirkon toimesta Ruotsista ja idän kirkon oppina Karjalaan, Valamon ja Konevitsan luostareiden lähetystyön ansiosta. Yhdessä Novgorodin venäläisten kanssa tekivät karjalaiset vuonna 1187 sotaretken Sigtunan kaupunkiin, hävittäen sen täysin. Rooman kirkon vaikutusvalta ja voimistuva maallistuminen saivat aikaan Euroopan sivistyneiden pappien ja teologien parissa vastaliikkeen, protestin, jonka kannattajat tunnettiin nimellä protestantit. Rooman kirkon johto nimitti heitä kerettiläiseksi, joiden kohtalona usein oli polttoroviolle joutuminen.

Anekauppa ja paavinvallan rappiotila johtivat Martin Lutherin, Ulrich Zwinglin, Jean Calvinin ja Philipp Melanchtonin käymään epäkohtien kimppuun. Uskonsodat saivat Ruotsin hallitsijan, kuningas Kustaa II Aadolfin liittymään armeijoineen puhtaan opin puolesta käytävään taisteluun. Lützenin taistelu 1632 katkaisi etevän hallitsijan uran ja antoi ankaran iskun myös luterilaisuuden edistämiselle. Häntä ennen oli Kustaa Vaasa osoittanut myötämielisyyttä reformaatiota ja luterilaisuutta kohtaan. Hän oli perustanut Suomeen kaksi hiippakuntaa. Niiden johtoon tulivat Paavali Juusten Viipurin piispana ja Mikael Agricola Turun piispana. Molemmat olivat Wittenbergissä opiskelleita ja tutkintonsa suorittaneita. Suomeen saatiin 1640 Turun akatemia, missä voitiin alkaa ensimmäinen suomalainen pappien ja teologien koulutus.

Pitkä kirkollinen traditio Suomessa jatkuu yhä, kun kesäkuun 2018 alusta Suomen evankelisluterilaisen kirkon johtoon tuleva Tapio Luoma on järjestyksessä 55. Turun piispa ja arkkipiispa. ”Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden”. Tuo lause on rohkaissut jo Lutherin aikalaisia jatkamaan evankeliumin julistamista. Meille se antaa neuvon pyrkiä elämään Jumalan tahdon mukaista elämää, missä "meillä yhdessä Raamatun totuuden kanssa on oleva tulevaisuus ja on oleva toivo".