Uskonelämää Karjalassa

Idän kirkon oppi saapui Venäjälle vuonna 987, kun Kiovan ruhtinas Vladimir otti vastaan kristillisen kasteen. Konstantinopolista Kreikan ja Venäjän kautta Karjalaan tullut ortodoksisen uskon liekki valaisi Venäjän ja Karjalan pohjoisilla alueilla asuvia yhteisöjä. Äänisen alueelle ja Aunuksen kuvernementin seuduille syntyi luostareiden ekspansio, josta ortodoksinen lähetystyö sai voimansa. Ruotsin hallintovalta teki kaikkensa Saksasta uskonpuhdistuksen jälkeen levinneen luterilaisen opin edistämiseksi. Tämä johti Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan asutuspolitiikan ja Venäjän Katariina II:n ideoiman lahjoitusmaalaitoksen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Pakkoluterilaistaminen näkyi selkeästi Karjalan kansan kirkollisissa oloissa. Ortodoksinen kirkko pyrki opetuksessa siihen, että kirkon uusilla jäsenillä on oikeus pitää ne kansanuskon muodot, joita he esivanhemmilta henkisenä perintönä saivat ja noudatti- vat. Näin kristinuskon vaikutteet rikastivat alkuperäistä paikallista kulttuuria. Sotien myötä rajaseudun ihmiset joutuivat sopeutumaan suuriin muutoksiin. Isien usko lujitti luottamusta tulevaisuuteen. Uskonelämä yhdistää yhä kaukana toisistaan elävien karjalaisten kollektiivista käsitystä omista juurista ja antaa uutta toivoa tuleviin päiviin.