Hyvä paha jalostus

Kauniita, pyöreitä omenia ja tomaatteja. Runsaina lainehtivia viljapeltoja. Valtavia määriä lypsäviä lehmiä ja huimaa vauhtia kasvavia sikoja ja broilereita. Viimeisen reilun sadan vuoden aikana tehty jalostus on yksi taustatekijöistä sille, että me suomalaisetkin syömme nyt monipuolisesti ja runsaasti. Mutta jalostuksella on myös varjopuolensa. Jalostus on esimerkiksi kaventanut monien kasvilajien ja eläinrotujen geeniperimää niin, että ne ovat alttiimpia esimerkiksi erilaisille taudeille. Samalla, kun jalostus on muokannut broilerien lihaksien kasvamaan vauhdilla massiiviseen kokoon tai lisännyt lehmien maitomäärää, se on aiheuttanut eläimille erilaisia terveysongelmia. Jalostuksen viimeisten vuosikymmenten suuri teema on ollut geenimuuntelu. Sen lisäksi jalostuksessa on paljon muuta, mistä pitäisi puhua. Kun ympäristökriisit heikentävät ruuantuotannon mahdollisuuksia, millainen jalostus tukisi tulevaisuuden ekologisempaa ja eettisempää maataloutta? Kuka päättää, keskitytäänkö