Salaperäinen Luostarinmäki

Turulla on pitkä historia, josta voi ammentaa aiheita lasten kirjallisuuteen ja käsitellä niitä siten, että tosiasiat liikkuvat mielikuvituksen siivin.

Salaperäinen Luostarinmäki on palanen Turun historiaa, tarinaa siitä, miten Turun reuna-alueelle syntyi asutusta ja miten siellä elettiin 1800-luvun alkupuolella. Tarinoiden päähahmo on metsän haltia Ukko Naavaparta, joka oli asunut vuosisatojen ajan omassa puussaan. Kun hänen puunsa kaadettiin, hän päätti lähteä kissansa Wäinön kanssa katsomaan, mitä puulle tapahtuisi.

Naavaparta ja Wäinö päätyivät puun kaatajan hirsikuormassa Luostarinmäelle. Vaikka muuttajat toivat tullessaan maaseudun elämäntapoja, oli heillä edessä suuri muutos. Muutos koski myös Naavapartaa ja Wäinöä. Kun nämä taruolennot vierailivat Turun keskustassa, tutustuivat he Suomen suurimpaan kaupunkiin. Sielläkin oli kissoja. Kaikkien kanssa ei aluksi sujunut hyvin. Lopulta sopu Herrainkulman kissojenkin kanssa kuitenkin syntyi.

Keskikaupungilla vieraillessaan Wäinö rakastui kauniiseen Walpuri-kissaan, josta tuli Wäinön vaimo. Lisää kissatuttavuuksia Wäinö solmi syysmarkkinoilla, jonne tuli kalastajien mukana joukko saaristolaiskissoja.

Luostarinmäestä tuli toisen maailmansodan jälkeen Turun Käsityöläismuseo. Turun linnan Tonttu-ukkokin vieraili museossa ja näki siellä, miten käsityöläiset olivat menneinä vuosisatoina ammattiaan harjoittaneet.

Tarinoiden punainen lanka on suomalaisen maaseudun ja kaupunkikulttuurin kohtaaminen sekä muuttajien sopeutuminen uusiin olosuhteisiin. Kirjan taruolentojen elämässä onkin aineksia, jotka löytyvät monen turkulaisen muuttotarinasta. Kirja kertoo myös siitä, miten metsä ja puu ovat aina olleet suomalaisille tärkeitä.

Luettuasi kirjan ikävöit Naavapartaa. Katsele ympärillesi. Naavaparta voi löytyä oman kotipihasi puusta.