"Ijäisen nuoruuden" musiikkia

"Ijäisen nuoruuden pyhä perkele" - näillä sanoilla Elmer Diktonius julisti vuonna 1916 uuden musiikin sanomaa, ja vaikka hänen oma sävellystuotantonsa jäi melko suppeaksi, hänen lausahduksestaan on tullut yksi tunnetuimmista suomalaiseen varhaiseen modernismiin liittyneistä sanallisista ilmauksista.

Suomalaisen musiikin 1920-luvun modernismi on käsite, tosiasia ja myytti. Kuva aikakauden virtauksista on rakentunut ennen kaikkea kolmen säveltäjän - Aarre Merikannon, Väinö Raition ja Ernest Pingoud'n - varaan. Monet 1920-luvulla toimineet säveltäjät ja muut musiikkielämän vaikuttajat ovat jääneet kuuluisien nimien varjoon.

Antologian tavoitteena on tuottaa uutta tietoa ja uusia näkemyksiä Suomen itsenäisyyden alkuvaiheen säveltäjistä, musiikkielämästä ja musiikkikäsityksistä. Raitio, Merikanto ja Pingoud liitetään tässä kirjassa heitä vanhempien sukupolvien (muun muassa Jean Sibelius, Erkki Melartin, Selim Palmgren) ja toisaalta 1920-luvun kuluessa julkisuuteen nousseiden nuorten säveltäjien yhteyteen osaksi aikakauden musiikin kokonaiskuvaa.