Samasta saumasta revennyt

Alkumetreillä kirjoittaessani tätä kirjaa olin rikki ja hajalla. Uiskentelin syvissä vesissä. Pidin itseäni mitättömänä ja turhana, kun en jaksanut. Jossain kohtaa annoin jo itselleni luvan olla. Olla väsynyt ja vähäpätöinen. Ajattelin tilannettani prosessina, joka kuului käydä läpi pohjaa myöten. Se oli eräänlainen tuotantovaihe, joka kuljetti minut hidasta linjastoa pitkin painavien ajatusten alta kohti seuraavaa vaihetta. Minua käsiteltiin. Minua valmisteltiin uuteen. Omien tunteiden hyväksyminen oli ratkaiseva vaihe. Käännekohta. Vasta kun sain itseltäni luvan olla rikki, alkoi paraneminen. Hidas vaihe, joka jatkuu edelleen. Tämä kirja kertoo siitä prosessista jossa atomeiksi hajonneesta tehdään uusi, ehkä jopa entistä ehompi minä. Vaikka kirjassani käsittelen paljon vaikeaa elämänvaihettani, se ei suinkaan ole pelkkää synkistelyä tai itsesäälissä rypemistä. Se pitää sisällään paljon myös iloa ja elämän ihmettelyä, pienistä asioista nauttimista. Tässä kirjassa on lähes koko elämä